Aikaa on mennyt todella paljon ja mitään järisyttävää ei ole tapahtunut.

Painoa on nyt niin poissa että bmi on 26 paikkeilla. Jee olen siis melkein normissa.

Tämä aika on mennyt kyllä todella nopeesti. Tammikuussa pääsin kouluun Salon aikuiskoulutuskeskuksen Merkonomi linjalle ja nyt musta pitäis tulla vuoden päästä taloushallinnon puoleen erikoistunut. Koulussa tahti on ollut nopeeta vaikka tämä kevät menikin A-kortin parissa, mutta syksy mennäänkin hurjaa vauhtia. Pääsin muuten A-kortista läpi.

Meillä on ollut asunto myynnissä nyt helmikuusta asti ja vaikeeta on ollut myynnin kanssa. Muutama kiinnostunut on ollut katsomassa mutta tosi ostaja vaan puuttuu. Tämä aika on ollut todella stressaavaa. Ja koetellut hermoja.Toivottavasti saadaan asunto tässä vähän ajan päästä myytyä. Täällä vaan vaikuttaa aika paljon Salon Nokian tilanne. Kukaan ei oikein uskalla ostaa asuntoja. Omakoti asunnot ei liiku vaan pienet rivarit ja kerrostaloasunnot.

Suomeen olemme saaneet Suomen lihavuusleikatut ry:n ja kotisivut löytyy Lile:n alta. Itse toimin tukihenkilönä täällä varsinais-suomen päässä. Tosin tuntuu ettei kukaan tarvitse apua asian kanssa. Tosin kaikki ei varmaankaan tiedä tällaisesta jutusta. Itse olen ollut vertaistuesta todella kiitollinen, koska se auttoi monesti kun sai jutella jonkun kanssa joka on käynyt saman asian läpi. No nyt lopettelen ja koitan viimeistään syksyllä päivittää taas tilannettani.

Mukavan raikas syksy. Vaikka en ole laisinkaan syys ihminen.

Kesä meni todella mukavasti. Oli lämmintä ja kaikkista kuumimmat päivät sain olla töistä kotona. Teen sijaisuuksia niin osui vapaat niihin. Ei voinut valittaa. Elokuussa tuli vielä kauan odotettu etelän matka. Matka suuntautui Turkin Marmarikseen jossa olen vieraillut jo monta kertaa, mutta ensimmäistä kertaa vein avomieheni sinne. Syy: tämä suhde on kestänyt jo 2,5 vuotta. Kohta alkaa tulla mulle ennätys  No lomalla oli mukava rentoutua ja nauttia ihanasta ilmasta. Aurinkoa ja lämpöä riitti ihan mukavasti. Varjossa oli parhaimmillaan +46 astetta, joten altaaseen pulahtaminen virkisti, mutta kun nousit altaasta ylös niin palelluit hetken aikaa. Heh! Ruoka oli edelleen yhtä hyvää kuin aikaisemminkin. Ainoastaan kaikki tutut ihmettelivät oliko ruuassa vikaa kun söin vain vähän. Koita siinä kehua ruokaa kun annoksesta meni vain 1/4 osaa. Ruuan rasvaisuus aiheutti vähän ongelmia. Joutui aika tarkkaan miettimään mitä ottaa ja millä tavalla valmistettuna. Ihan samanlaista se on täällä kotomaassakin.

Loman jälkeen jännitin todella paljon miten painon kanssa oli käynyt, kun kirurgin tapaaminen oli heti lomalta paluun jälkeen. Mutta vuodessa on tapahtunut paljon -40 kg ja 6 kk:ssa oli painoa tippunut 5 kg. Jeei!!! Lääkäri oli todella tyytyväinen leikkaukseeni ja samoin olen minäkin.

Tänään tuli vakaan tuo 67.8 kg joka oli todella suuri yllätys. Olin todella onnellinen tuloksesta. Joskus vuonna -94 olen ollut lähellä tätä painoa. Vatsa roikot tosin puuttuivat silloin ja allit. Mahani on todella kamalan näköinen. Nahka roikkuu ja on sellainen appelssiini ihoinen ryppy kasa joka on keskeltä pystysuuntaan halki. HYI YÖK!  Allit roikkuu käsissä, mutta niihin en kiinnitä enää niin paljoa huomiota kuin mahaani.

Vaatekoko on se joka on muuttunut todella paljon. Housut ennen kokoa 54-56 nyt 42-44 . Puserot ennen kokoa 52-54 nyt 40-44 tai ennen xxxl nyt m-l.

Nyt olen aloittelemassa uutta projektia. 7.10 on sisätaudilla tapaaminen ja saan tietää mitä laihtuminen ja leikkaus ovat vaikuttaneet veriarvoihini ja samalla myös saan kysellä joko saan alkaa kokeilemaan lasta. Antavatko siihen luvan vai täytyykö joitain veriarvoja kohotella vielä. Sen jälkeen käyn vielä omalla lääkärillä joka luultavastiu laittaa lähetteen gynikselle, mutta sinne sitten mennään vaan.

Nyt tässä odotellaan jännittyneenä torstaita ja lääkäri aikaa sisätaudille. Kyllä jännittää ihan kamalasti. Muutenkin jännittää saanko edes lasta laisinkaan kun ikää on jo 35 ja tapahtuuko se nopeasti vai joudunko turvautumaan hoitoihin. Vauvan vaatteita olen jo kirpparilta käynyt hakemassa ja varastoinut kaappeihin.

Toinen projekti on talon osto. Olemme katselleet asuntoa ja miettineet tämän vanhan myyntiä koska vauvan tulon jälkeen tämä on liian ahdas meille ja kaikki on aika kaukana palvelut varsinkin. Sairaala on noin 45 km päässä ja itseasiassa työpaikkakin. No täytyy vaan katsella miten tämä kaikki päättyy.

Nyt on taas aika mennä nukkumaan ja herätä aamulla siivoamaan asuntoa taas kerran.

Nyt ajattelin vähän päivittää taas blogiani.

Aika menee niin siivillä vaikka olenkin edelleen kotona ja toisaalta olen tykännyt ollakin täällä. Saan paljon enemmän aikaiseksi vaikka välillä onkin rasittavaa.

Paino laskee hitaasti, mutta varmasti alas päin. Ja 39 kg on kaikkiaan pois. Saan olla todella  tyytyväinen. Aikaa tähän on mennyt nyt vajaa 10 kk:tta. Itseäni harmittaa ainoastaan se että vielä 10 kg pitäis saada pois ja se ei vaan tunnu lähtevän. Tiukassa on. Tiedän että se lähtee nyt hitaasti, mutta kun itsellä ei ole sitä pinnaa ja malttia tähän. ( minä heti,tässä ja nyt) Joten se on hankalaa itselle. Ja milloin pää oppii siihen että olet lähellä normaalia? Omasta mielestä ei koskaan. Joka kuvassa näkyy vaan karsea possu. Yök. Tiedän toki että painoa ja senttejä on poissa. Ennen leikkausta vyötärö oli 115 cm ja 6 kk:tta leikkauksen jälkeen sama paikka oli 92 cm eli -23 cm oli hävinnyt. Lantion lukemat oli 137cm ja 6 kk:n kohdalla luku oli 114 cm eli sama -23 cm kadotus. Mielestäni toi on kyllä ihan hyvä suoritus näin lyhyessä ajassa.

Nyt odottelen vaan mitä kesä tuo tulleessaan. Työpaikka haastatteluissa olen käynyt ja yks paikka ottais sijaistamaan mutta en oikein usko että on mun paikka. Tunteja voi vaan olla liian vähän mulle. Ja monen vuoden lannistaminen on vienyt uskon omaan ammatti taitooni. Joku pilkahdus hyvään suuntaan on siinä että on kesä suomessa ja lämpimämpää vaan saisi olla. 

Otin tatuoinnin selkääni jossa on päiväys 1.9.09 ja jokainen joka tätä seuraa tietää miksi se päivä on mukana kuvassani.

Mutta nyt toivotan kaikille hyvää kesää

Tai pitäiskös sanoa kesää kohti jo. Paino on nyt lähtenyt takaisin laskuun. Kaks kuukautta kesti jumitus. Toivottavasti se on nyt historiaa.

Shoppailusta on tullut uusi harrastus. Vaatteita on todella mukava ostaa kun voi sanoa jo että joka kaupasta löytyy vaatteita omalle koolle. Ja mikä mukavampaa niin vähän nuorekkaampia myös. Enää ei tarvitse pukeutua kaapuun. Tosin toi vatsa nahka ei ole mikään kaunista katteltavaa. Siitä voi laskea kuinka monta kertaa on ollut veistältävänä.

Nyt vaan odotan kesää ja sitä että pääsee moottoripyörän taakse istumaan ja varsinkin kun on uusi pyörä. Ja uudet ajovaatteet. JEE! Ja paljon uusia kesä vaatteita. Mukavaa kevättä kaikille.

Niin kuin otsikko sanoo. Paino on jumittanut nyt yli kuukauden jo samassa tai vähän nousten. Mutta stressiä en ole siitä ottanut. Pitäisi vaan lisätä liikunta elämään. Joka on jäänyt kokonaan pois. Onneksi omakotitalon pihalla riittää tällaiseen aikaan tekemistä, kun lumet ovat sulaneet melkein kaikki. Ja piha alkaa myös kuivumaan. Haravointi odottaa siis ja hyötyliikunta.Jee.

Vaatevarasto on lisääntynyt huomattavasti pienemmistä vaatteista. Kiitos ystäville ja sukulaisille. Jotka ovat katselleet vaatekaappejaan ja sitä kautta olen saanut aivan ihania vaatteita. Ja suurin osa ihan uusia vielä. Pikku kokoja entiseen nähden mutta sehän on ollutkin tarkoitus leikkauksella.  Kaikki alkaa nyt olemaan normaalia. Suolisto ja hormoonit ovat tasoittuneet ja palanneet omille uomilleen. Paitsi hiusten lähtö. Hiuksia lähtee edelleen jonkun verran. Onneksi uusia on kasvanut takaisin päin ja aavistuksen verran laineilla on näyttänyt olevan. Aika jännää katsoa kun ennen oli suorat hiukse. Tosin taipuisuutta on mutta nyt on tullut kiharaa. Hiukset mulla on ihan lyhyet, koska kyllästysin noukkimasta lattiakaivosta pitkiä hiuksia tukottain. 

Kaikki siis todella hyvin kai.